M-kirjaimella alkavat roskaelokuvat : Manos: The Hands of Fate (1966), Maradonia and the Shadow Empire (2016), Maximum Overdrive (1986), Miami Connection (1987)


Manos: The Hands of Fate (1966)


Manos: The Hands of Fate sai alkunsa, kun lannoite ja vakuutusmyyjä Harold P. Warren tapasi EL Pasossa henkilön nimeltään Stirling Silliphant, joka oli etsimässä kuvauspaikkoja elokuvia varten. Warren väitti, että hän voisi toteuttaa kauhuelokuvan pienellä budjetilla ja he löivät asiasta vetoa.

Manos: The Hands of Fate IMDB-sivustolla:
 https://www.imdb.com/title/tt0060666/
Manos: The Hands of Fate Wikipediassa:
 https://en.wikipedia.org/wiki/Manos:_The_Hands_of_Fate


Warren sai mukaansa EL Pason kaupungin ja paikallisia harrasteteatterin näyttelijöitä, jotka ryhtyivät toimeen lupauksella, että he saavat palkkionsa, kunhan elokuva menestyy (mitä se ei todellakaan tehnyt). Elokuvan nimi on aika erikoinen koska Manos on espanjaa ja tarkoittaa käsiä, eli elokuvan nimi on suomeksi Kädet: Kohtalon Kädet. Elokuva julkaistiin vuonna 1966.

Elokuvan lapsitähden haastattelu:
 https://thoughtcatalog.com/m-j-pack/2016/05/worst-movie-of-all-time-a-child-stars-fond-memories-of-manos-the-hands-of-fate/

Leffan ensi-ilta oli EL Pasossa. Paikalla oli myös elokuvaan osallistuneita, mutta kun yleisön naurusta ei tullut loppua, niin suurin osa elokuvan tekoon osallistujista päätti poistua paikalta ennen ensi-illan loppumista välttääkseen kiusalliset kysymykset.


Paikalle oli kutsuttu kaupungin pormestari sekä muita paikallisia kuuluisuuksia. No entä ohjaaja itse? Hän oli ylpeä elokuvastaan, vaikka olikin sitä mieltä, että se on huonointa mitä on ikinä tehty. Lisäksi hän voitti tekemänsä vedon, koska sai elokuvan tehtyä.
[repeated line]Torgo: The master would not approve.
Elokuva kertoo pariskunnasta Margaret ja Michael (roolissa ohjaaja itse) ja heidän lapsestaan perheen yhteisellä lomamatkalla. He eksyvät Texasin aavikolle ja löytävät maatilan, jossa järjestystä pitää The Master apureineen. Apuri Torgo ottaa heidät vastaan ja he jäävät vastentahtoisesti yöksi.

Tilanne johtaa toiseen ja lopulta The Master vaimoineen tapaa pariskunnan ja ottaa heidät vangiksi. Elokuvassa on paljon tahatonta komiikkaa kuten Torgo sekä The Masterin alati tappelevat vaimot. Elokuvassa on myös pariskunta, joka ei mitenkään liity elokuvan juoneen sekä monia muita tahattomia juonenkäänteitä.

Kovin onnistunut elokuva ei silti ole, se on nimittäin melkoisen tylsää katsottavaa suurimman osan ajasta. Kestoakin on vain 70 minuuttia, mutta siitä huolimatta elokuva ei jaksa innostaa. 


Teknisesti elokuva on kohtuullisen hyvä, erityisesti kuvanlaatu. 

Kannattaako katsoa?

Elokuva on hidas, pitkäveteinen ja aika lailla epäonnistunut. The Master, Torgo ja vaimot ovat elokuvan parasta antia ja on hienoa, että elokuvasta on tehty Blu-Ray, mutta kokonaisuutena elokuvaa on vaikea suositella.

☆

Maradonia and the Shadow Empire (2016)


Joskus tulee elokuvia vastaan, jotka yllättävät jo roskaelokuvienkin genressä ja tämä on sellainen teos. Tarina on murheellinen, koska tähän leffaan on laitettu paljon aikaa, rahaa ja työvoimaa ja lopputulos on täydellinen katastrofi. Elokuvan ensi-ilta pidettiin Floridassa, jonka jälkeen leffa katosi maan päältä. Ainoa syy, miksi se on nykyään katsottavissa on se, että jokin taho laittoi levitystä etsivän leffan Youtubeen. DVD:tä ei leffasta virallisesti ole tarjolla, mutta muutamia kopioita jaettiin ensi-illassa. Leffan tarina on vähän samanlainen kuin Death Bed elokuvan, mutta virallista uusintajulkaisua ei ole tehty ja vaikuttaa, että ei tulla tekemäänkään. Sen sijaan tekijöiden toiveissa taitaa olla, että elokuva katoaisi historian hämärään.

Maradonia and the Shadow Empire IMDB-sivustolla:
 https://www.imdb.com/title/tt6990640/?ref_=ttmi_tt

Elokuva perustuu Gloria Teschin itse julkaisemiin fantasiakirjoihin, jotka muodostavat Maradonia Saagan. Kirjat ovat herättäneet huomiota yleisellä surkeudellaan eikä leffa tilannetta muuta. Leffan ensi-illan jälkeen Gloria keksi uuden taiteilijanimen (Sofia Nova)  ja hautasi koko Maradonia kirjasarjansa. Huhujen mukaan leffan budjetti oli melkein miljoona dollaria ja elokuvan ohjannut Glorian isä Dr. Gerry menetti kotinsa ja koki avioeron leffan takia. Tämä antaa ikävän sivumaun muuten niin herkulliseen tarinaan.


Elokuva kertoo sisaruksista Joey (Michael Rodriguez) ja Maya (Gloria Tesch), jotka päätyvät fantasiamaailmaan. Leffa alkaa kuitenkin ihan tavallisella koulupäivällä, jossa päähenkilö joutuu kiusatuksi. Myös Mayan veli Joey ei ole aina kovinkaan mukava siskoaan kohtaan ja työntää hänet uima-altaaseen, jossa Maya kuulee kutsun saapua fantasiamaailmaan. Tai ainakin olettaisin niin, koska teknisesti äänentaso, miksaus ja dialogin selkeys vaihtelevat koko ajan leffassa.

“We must be prepared. The failure to prepare is the preparation to fail.”
No, joka tapauksessa he pääsevät fantasiamaailmaan luolan kautta. Siellä heitä vastassa on yllä olevan kuvan hahmo, jonka nimi jäi kyllä epäselväksi. Opas neuvoo sisaruksia, että ajassa ei voi matkustaa kuin eteenpäin (?) ja katoaa sen jälkeen leffasta. Sinänsä tässä ei ole mitään uutta, koska leffassa on paljon tapahtumia ja juonenkäänteitä, jotka jäävät vain auki.


Fantasiamaailmassa sisarukset kohtaavat niin käärmenaisen, velhon kuin kaksi naisvelhoa, jotka edustavat huonointa näyttelyä, mitä olen koskaan elokuvassa nähnyt. Youtubesta löytyy linkki tästä lyhyestä klipistä, joten olkaa hyvä:



Sisarukset ja heidän mukanaan kulkeva velho Oraculus lupautuvat auttamaan paikallista heimoa, koska Kuningas Apollyonin miehet uhkaavat viedä heimon lapset. Leffa jatkuu ja sisarukset tapaavat lisää hahmoja, jotka tulevat ja menevät leffassa. He myös kokevat kolmen keijun muodostaman uhan ja joutuvat taistelemaan hengestään, kunnes pelastaja saapuu. Tässä kohtaa leffassa on jo hieman toimintaa, kun seuraa huonosti toteutettu miekkailukohtaus.


Mieikkailun jälkeen leffa jatkuu ja sisarukset tapaavat uuden kuninkaan ja alkavat etsiä Verijärveä. He kylpevät Verijärvessä, josta he saavat immuniteetin ja elokuva alkaa lähestyä loppuaan. Viimeiset kohtaukset sijoittuvat Yleisen Neuvoston tapaamiseen, joka on kuvattu green screenin edessä, taustalla on jokin kummallinen efekti. Tämä kohtaus on elokuvan karmeinta antia, koska äänistä ei saa oikein selvää ja kaikki näyttää surkean halvalta. Sopimus saadaan sovittua uudesta sodasta, jonka pitäisi alkaa melkein samantien ja elokuvan viimeinen kuva on, kun mies tunkee käärmeen pään suuhunsa. Mielenkiintoinen tapa lopettaa elokuva. Elokuvan teksti lupaa jatko-osaa, mutta enpä usko, että sellaista koskaan nähdään.

Kannattaako katsoa?

Maradonia and the Shadow Empire (2016) on turhan pitkä genreensä ja sisältää melkoisen määrän stock footagea. En ole kyllä varma mikä leffan genre edes on, jo roskaelokuven mittapuulla elokuva on kammottavan huono. Leffa on 108 minuuttia pitkä, mikä on aivan liikaa ja koska leffa perustuu kirjasarjaan, niin se on haluttu tunkea täyteen hahmoja, jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti edistä juonta. Tästä seuraa, että hahmot ilmestyvät ja katoavat pitkin leffaa ja katsoja jää miettimään, olikohan tämäkään kohtaus mitenkään tärkeä.



Lukuisten hahmojen lisäksi leffassa ongelmallisia kohtauksia ovat yleinen juonen sekavuus, heikot efektit, stock footagen käyttö, kuvakulmien valinta (usein yläviistosta), lavastus, puvustus, toiminta ja no oikeastaan kaikki. Taustatarinakin on hieman murheellinen, eikä leffasta ole uusintajulkaisuakaan, joten ehkä tämä ei ole ensimmäisenä listalla roskaelokuvista, joka kannattaisi nähdä. Joka tapauksessa leffa on Youtubessa nähtävissä, jos sen haluaa katsoa, mitä ei varsinaisesti voi suositella.

☆

Maximum Overdrive (1986)


Stephen King oli pettynyt kirjojensa elokuvasovituksiin, joten hän halusi näyttää maailmalle, että kyllä hän osaa omat tarinansa ohjata. Joten elokuva Maximum Overdrive sai alkunsa.

 Maximum Overdrive IMDB-sivustolla:
 https://www.imdb.com/title/tt0091499/?ref_=nv_sr_srsg_0 
Traileri, jossa Stephen King itse mukana kertomassa miten asiat tehdään paremmin:
 https://youtu.be/ygWMy-QQNbw


Myöhemmin King myönsi erehtyneensä ja päätti jättää elokuvien ohjaamisen niille, jotka asian osaavat.  Ennen tätä varsin järkevää päätöstä King julkaisi Maximum Overdrive elokuvansa vuonna 1986.
Man At Cashpoint: Honey, come on over here, sugarbuns. This machine just called me an asshole.
Leffassa Maapallon ja komeetan reitit kohtaavat, jolloin maailman koneet heräävät henkiin ja alkavat tappamaan ihmisiä. Niin pankkiautomaatit, ruohonleikkurit kuin autotkin. 


Ryhmä eloonjääneitä hakee turvaa paikalliselta huoltamolta, mutta ulkopuolella vaara vaanii. Huoltoasemaa piirittävät rekat aiheuttavat päänvaivaa ja ansaan jäänyt porukka joutuu miettimään, miten pääsisi tilanteesta karkuun.


Hahmot, toiminta ja elokuvan perusidea on kaikki vedetty yli, mutta ei se tämän elokuvan suhteen haittaa. Loistava roskaelokuva tämä ei kuitenkaan ole, enemmänkin epäonnistunut peruselokuva.

Kannattaako katsoa?

Menestynyt kirjailija on ollut tosissaan tekemässä elokuvaa 10 miljoonan dollarin budjetilla ja tämä on lopputulos. Kyllä kannattaa katsoa, sen verran komeasti on menty roskaelokuvan puolelle. Elokuva on varsin typerä, viihdyttävä ja siinä on hyvää musiikkia eli AC/DC:tä tarjolla.

Välillä elokuva on tosin tylsää katsottavaa, eikä osassa juonenkäänteistä ole mitään järkeä. Lisäksi leffassa ollaan liian pitkän aikaa huoltoasemalla, jolloin elokuva ei tunnu etenevän mihinkään. Kokonaisuutena kohtalainen saavutus roskaelokuvien mittapuulla, kannattaa harkita katsomista.

☆☆☆

  Miami Connection (1987)

Taekwondosta kaikki alkoi, myös idea Miami Connection elokuvaan. Koreasta Amerikkaan muuttanut Y.K. Kim toi mukanaan osaamisen taekwondoon, hän oli saanut mustan vyön lajissa jo 13-vuotiaana. Orlandoon päätynyt Y.K. Kim perusti taekwondokoulun, josta kasvoi yritysrypäs nimeltään Martial Arts World, joka on edelleen aktiivinen. Y.K. Kim perusti myös Amerikan taekwondoyhdistyksen ja tälläkin hetkellä Y.K. Kim on taekwondon kanssa tekemisissä yli 70 vuoden iästään huolimatta.

Miami Connection IMDB-sivustolla:
https://www.imdb.com/title/tt0092549/?ref_=fn_al_tt_1

Martial Arts World sivusto:

Y.K.Kimin sivusto:


Miami Connectionin ensivaiheet muodostettiin 1980-luvun puolivälissä, kun Kim tapasi ohjaajan nimeltään Richard Park ja he päättivät tehdä elokuvan yhdessä. Y.K. Kim sijoitti leffaan suuren summan rahaa, mikä melkein tuhosi hänen taloutensa, eikä elokuva saanut osakseen kuin kritiikkiä. 

Miami Connectionin tie kuuluisuuteen oli samalla lailla hankala kuin Death Bed: The Bed That Eats elokuvalla. Julkaisu, unohtuminen, uudelleenjulkaisu ja menestys, siinäpä resepti. 


Elokuva julkaistiin teattereissa vuonna 1987 ja Y.K. Kim oli varma sen menestyksestä. Sen sijaan elokuva katosi teattereista kolmen viikon jälkeen saatuaan tyrmäävän huonon vastaanoton. Myöhemmin elokuvasta alkoi muodostua kulttifilmi, mutta Y.K. Kim ei ollut asiasta vakuuttunut eikä suostunut haastatteluihin asian tiimoilta.


Vuonna 2009 Zack Carlson osti 35mm esityskopion elokuvasta Ebaysta 50 dollarilla. Hän näytti elokuvan paikallisessa teatterissa Texasissa, jossa se sai positiivista huomiota osakseen. Zack otti yhteyttä yritykseen nimeltä Drafthouse Films, joka toimii elokuvien levityksen parissa. Yrityksen työntekijä Evan Husney sai tehtäväkseen tehdä sopimuksen Y.K. Kimin kanssa elokuvan uusintajulkaisusta.

Y.K. Kimin vakuuttelu otti aikansa, eikä hän alun perin uskonut, että yhteydenotot olivat aitoja. Hän kuvitteli niiden olevan vain pilaa, niin murskaava oli elokuvan vastaanotto aiemmin ollut. Useiden kuukausien neuvottelujen jälkeen sopimus saatiin tehtyä ja elokuva julkaistiin uudestaan vuonna 2012 DVD:llä, Blu-Raylla, VHS:llä sekä latauspalveluissa digitaalisena versioina.
Mark: I didn't know you had a father. I thought we are all orphans
Elokuva alkaa huumekaupalla, joka menee pieleen, kun paikalle saapuu ryhmä moottoripyörällä ajavia ninjoja. Heitä johtaa Yashito, jota näyttelee mies nimeltään Si Y Jo. Ryhmä varastaa huumeet ja ajaa takaisin Orlandoon, Floridaan, johon elokuva sijoittuu. Ei siis Miamiin, vaikka elokuvan nimi niin vihjaa. Tässä kohtaa mietin, että onkohan leffa kovinkaan hyvä, mutta sitten seuraavaksi vuorossa oli kohtaus yökerhossa ja bändi nimeltään Dragon Sound.


Tämä viiden etnisesti erilaisten miesten muodostama bändi on elokuvan parasta antia. He ovat yhdessä myös vapaa-ajalla treenaten taekwondoa ja kaikki heistä ovat orpoja. Tässä kohtaa elokuva herää eloon ja se on kuin tiivistelmä 80-luvusta Scarface vaikutteineen. Yökerhossa kuvattu biisi "Friends" on todella tarttuva pop-biisi ja koko kohtaus on uskomatonta katsottavaa.
Friends through eternity
Loyalty, honesty
We'll stay together
Through thick or thin
Friends forever
We'll be together
We're on top
'Cause we play to win
Yökerhossa aiemmin soittanut bändi suuttuu Dragon Soundin valinnasta ja kerää suuren joukon taistelijoita, joiden avulla he hyökkäävät yöllä uuden bändin kimppuun. Mutta onneksi taekwondon avulla Dragon Sound onnistuu puolustautumaan hyökkääjiä vastaan.  Hävinnyt bändi ei kuitenkaan luovuta, vaan palkkaa lisää väkeä hoitamaan asiaa. Heitä johtaa Jeff, roolissa William Ergle. Lopulta asiat eskaloituvat, kun porukka Jeffin johdolla kidnappaa Tomin, Dragon Soundin kitaristi/laulajan ja Dragon Sound lähtee häntä pelastamaan.

Friends kappale YouTubessa:


Elokuvan loppu on onnellinen, kun orvoksi itsensä luullut kosketinsoittaja Jim, joka on etsinyt elokuvassa isäänsä, saa lopussa tavata hänet. Toki koskettavaksi tarkoitettu kohtaus on äärimmäisen hauska, koska kukaan elokuvassa olleista ei juurikaan osaa näytellä. 

Alun perin elokuvassa oli surullinen loppu, mutta vuonna 1987, kun elokuvaa yritettiin saada levitykseen, se päätettiin muuttaa. Alkuperäisessä versiossa lopun ninjataistelussa haavoittunut Jim kuolee matkalla sairaalaan, uudessa versiossa hän jää henkiin ja pääsee vielä tapaamaan isänsäkin. 

Kannattaako katsoa?

Miami Connection on erinomainen roskaelokuva. Dialogi on oikeastaan ainoa puute, muuten leffassa on upeaa 80-luvun tunnelmaa ja erityisesti alun yökerhokohtaus on todella upea. Lisäksi mukana on huonoa näyttelyä ja täysin epäuskottava, orvon soittajan isään liittyvä sivujuoni.
Tarttuvia ja kliseisiä 80-luvun pop-kappaleitakin on tarjolla useampana versiona. Friends ja Against the Ninja sopivat hienosti elokuvan tunnelmaan. Kuten moni muukin roskaelokuva, myös tämä on epätasainen. Välillä on hienoja kohtauksia, sitten 5 minuuttinen kohtaus, jossa treenataan vain taekwondoa. Lisäksi päähenkilön englannin puheesta on hankala saada selvää aksentin takia. Tämä on silti yksi parhaista roskaelokuvista ja loppuu Y.K. Kim sanoihin.

 Only through the elimination of violence can we achieve world peace.

☆☆☆☆